TULEVIA JULKAISUJA

Rocket Records Facebookissa:

Jarno Sarjanen: Keskikalja-cowboy - Kootut levytykset 1977-2008, osa 2

Jarno Sarjanen - Keskikalja Cowboy osa 2

Sisältö:

CD1
01. Mustat kaleerit
02. Kitara ja meri
03. Kuubalainen serenadi
04. Vanhan merirosvon kapakassa
05. Tiikerihai
06. Neljäs mies
07. Musta Rudolf
08. Mary Ann
09. Rosvo-Roope
10. Purppurapurjeet
11. Jambalaya
12. Merimieskapakassa
13. Varjele luoja
14. Meren aalloilla
15. Maanantaiaamu
16. Tallirenki
17. Turhan kylväjä
18. Takkulan baari
19. Lähdetään rantaan
20. Meillä pohjaa sentään on

CD2
01. Keskikalja-cowboy
02. Ilotyttö
03. Ammatinvalinta
04. Tikkamies
05. Mua vietiin
06. On kotini maantie
07. Jos henkinen kantti vain riittää
08. Peluri
09. Yön kuningatar
10. Valot nään
11. Maailma on lapsien
12. Bussikuski
13. Kerran saamme sunnuntain
14. Mä ajelen vaan
15. Kaikki lakastuu
16. Ronkeli Roos
17. Pakotat mut lähtemään
18. Tällaisia muistoja tahtonut en
19. Mainosvelho
20. Luma Long Life
21. Hiab

Sanottua:

»Rocket Records on pakannut nyt kokoelmiksi lähes koko hänen tuotantonsa, eli albumit Sarjastus (1977), Varjoelämää (1981), Mustat kaleerit (1985) ja Keskikalja-cowboy (1988) sekä noin 30 muuta levytystä – eli kaikkiaan 83 kappaletta. Parhaiten niistä on kestänyt aikaa hyvän country-äänen omaavan Sarjasen omista arkisista tarinoista koottu Keskikalja-cowboy, mutta myös aiempien albumien käyttömusiikillisessa ja osittain halvassa kasettityylissä on kansantieteellinen viehätyksensä. Toisaalta: minne hän olisi päätynyt, jos hänen musiikkiinsa olisi satsattu enemmän. Toiseksi Kari Tapioksi?» Harri Uusitorppa, Helsingin Sanomat 8.11.2008

Kokoelmasta:

Jarno Sarjasen antologian Kootut levytykset 1977–2008 kakkososa sisältää artistin kaikki levytykset vuosilta 1983–2008 sekä kolme kokoelman loppuun sijoitettua mainoslaulua vuosilta 1980–1985. Mukana kokoelmalla on albumit Mustat kaleerit ja Keskikalja-cowboy sekä single- ja kokoelmajulkaisuilla ilmestyneitä irtokappaleita.
 Antologian edellinen osa päättyi vuoden 1981 vankiteeman coverlevytyksiin Vangin toive ja Kiven sisällä. Vuonna 1982 Sarjaselta ei uusia levytyksiä julkaistu lainkaan. Sen sijaan JP-Musiikki julkaisi kyseisenä vuonna kasettikokoelman Nimittäin, joka sisälsi Sarjasen vuosien 1979–1981 levytyksiä. Saman Nimittäin-otsikon alla levy-yhtiö julkaisi kokoelmia lukuisilta muiltakin artisteilta.
 Uutta tuotantoa saatiin jälleen vuonna 1983, jolloin ilmestyi Sarjasen omista sävellyksistä ja sanoituksista koostuva single Takkulan baari (CD1: 18) / Lähdetään rantaan (CD1: 19). Samana vuonna ilmestyi myös kokoelma-lp Country Aces, jolle oli koottu toiselle puolelle Sarjasen ja toiselle Johnny Cashin levytyksiä. Tällä kokoelmalla kuullaan Sarjaselta mm. edellisen singlen a-puoli, uusi kappale Turhan kylväjä (CD1: 17) sekä uudet versiot vuonna 1977 Fonovoxille tehdyistä levytyksistä Maanantaiaamu (CD1: 15) ja Tallirenki (CD1: 16).
 Vuonna 1985 oli uuden pitkäsoittolevyn aika. Jyrki Hämäläisen ja Jarmo Jylhän tuottama Mustat kaleerit (CD1: 1–14) sisältää vanhoja meriteemaisia klassikoita neljäntoista kappaleen verran. Näistä singleksi lohkaistiin Mustat kaleerit (CD1: 1) / Merimieskapakassa (CD1: 12). Jylhä kertoo levyn synnystä: – Mustat kaleerit oli Jyrki Hämäläisen idea. Hän toi kuunneltavaksi “Saksan Fredin” albumin, joka sisälsi mm. alkuperäisen Kitara ja meri -kappaleen. Tuolta levyltä taidettiin ottaa myös nimikappale ja muutama muu lisäksi. Loput kappaleet valitsin pääosin Hämäläisen kanssa kahdestaan, toki Jarnollakin lienee muutama ehdotus ollut. Levy sai varsin hyvän vastaanoton erityisesti veneilijöiden keskuudessa, mutta myös mm. Ylen Erkki Pälli soitti siltä useita raitoja ohjelmissaan.
 Sarjanen itse muistelee levyprojektin syntyä: – Jyrki Hämäläinen oli kuullut mun laulujani ja ehdotti Jarmo Jylhälle tällaisen levyn tekemistä. Jylhä sitten välitti viestin minulle ja sanoin että mikäs siinä, tehdään vaan, ainahan minä olen tykännyt merimieslauluista. Enkä ole niin lukkiutunut kantriin ettenkö voisi muutakin hyvää musiikkia levyttää.
 Jylhä nimeää Mustat kaleerit omaksi suosikkilevykseen Sarjasen tuotannosta: – Sillä levyllä, kuten cover-tulkinnoissakin, ilmenee kuinka moneen mies tarvittaessa taipuu.
 Uuden albumin lisäksi vuonna 1985 ilmestyi myös kokoelmakappaleena julkaistu Kari Kuuvan säveltämä ja sanoittama Meillä pohjaa sentään on (CD1: 20). Kuuva kertoo Sarjaselle tekemistään kappaleista: – Kaikki ne biisit on alusta lähtien tehty Jarnoa ajatellen. Kuten me naureskeltiinkin aikoinaan, niin Jarno on minun muusani. Jarnon henkilökohtainen elämä alkoi tökkimään kuusikymmentäluvun lopulla ja minun ei tarvinnut kuin miettiä sitä, niin niistä Jarnon kokemuksista ja elämästä löytyi jo kantrin peruselementit. Jarno on ollut siinä mielessä muusani, että minun ei ole tarvinnut kuin jollain tavalla mennä Jarnon nahkoihin ja kirjoittaa sitten biisi valmiiksi.
 Vuoden 1986 Sarjanen vietti taukoa levyttämisen osalta. Vuonna 1987 hän levytti kaksi kappaletta, kokoelmacoverit Kerran saamme sunnuntain (CD2: 13) ja Mä ajelen vaan (CD2: 14). Molemmat kappaleista olivat alunperin Erkki Leppäsen levyttämiä, joka oli tehnyt ne vuonna 1981 ilmestyneelle vähälle huomiolle jääneelle albumilleen Yli rajojen.
 Vuonna 1988 oli uuden pitkäsoiton Keskikalja-cowboy (CD2: 1–12) vuoro. Tällä kertaa levy-yhtiönä toimi Overdisc, joka jatkoi vuonna 1987 konkurssiin ajautuneen JP-Musiikin toimintaa.
 Sarjanen muistelee levyn syntyä: – Levy tehtiin livenä, eli bändi soitti studiossa samaan aikaan kun minä lauloin. Halusin tehdä tuon levyn noin ja ajattelin että siitä tulisi näin hieman erilainen aiempiin levyihin verrattuna. No samalta se kuulostaa kuin ne muutkin. Ylipäätään levytykset on tehty huolettomasti ja nopeasti, jotta ne eivät kuulostaisi liian tehdyiltä ja fiilis säilyisi biiseissä paremmin.
 Bruno Korpelan ja Jarmo Jylhän tuottama albumi sisältää kaksitoista kappaletta. Esityksistä kaikki ovat Aappo I. Piipon sanoittamaa Jos henkinen kantti vain riittää (CD2: 7) lukuun ottamatta Sarjasen itsensä säveltämiä ja sanoittamia. Levy sisältää yksitoista uutta Bruno Korpelan sovittamaa kappaletta sekä uuden Jarmo Jylhän sovittaman version kappaleesta Valot nään (CD2: 10), jonka sovittaja on nostanut omaksi suosikkikappaleekseen Sarjasen levytystuotannosta. – Siinä on jollakin tavalla Jarnolle ominaista haikeaa tunnelman maalausta ja pitkää melodialinjaa, joka hänelle sopii erityisen hyvin, Jylhä kuvailee.
 Vähintään rohkeana voi pitää levy-yhtiön julkaisuformaattipäätöstä. Aikana, jolloin cd oli vasta lyömässä itseään läpi ja vinyylilevyn markkinaosuus oli vielä merkittävä, julkaistiin albumi kasettina ja cd-levynä. Vinyylikiintiöitä ylläpidettiin singlejen voimin, joita levyltä julkaistiinkin kaksin kappalein: Keskikalja-cowboy (CD2: 1) / Ilotyttö (CD2: 2) sekä Jos henkinen kantti vain riittää (CD2: 7) / Peluri (CD2: 8).
 Keskikalja-cowboyn jälkeen Sarjasen levytysura taukosi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Yritykset houkutella artistia sen paremmin studioon kuin keikoille tuottivat kerta toisensa jälkeen vesiperän. Jarmo Jylhä muistelee: – Kyselyitä keikoille lähdöstä tuli varsinkin yhdeksänkymmentäluvulla kovastikin ja Irwinin poismenon jälkeen ne vain lisääntyivät. Tarvetta tämän tyyppiselle esiintyjälle olisi ollut, mutta Jarno ei ole koskaan ollut kovin kiinnostunut keikkailusta, mikä on harmittanut monia. Keikkailun myötä varmaan levymyyntikin olisi lisääntynyt.
 Samoja asioita harmittelee myös Kuuva: – Jarno on pirun lahjakas kaveri ja mua harmittaa ettei se ole enempää levytyksiä tehnyt ja ollut enempää julkisuudessa, koska kyllähän Jarno on ihan mielenkiintoinen hahmo ja sillä on mielenkiintoisia mielipiteitä. Ja Jarnon omat biisit eivät ole mitään liukuhihnatavaraa. Eivätkä tosin ole nekään biisit mitkä minä olen tehnyt sille ja ne onkin tavallaan syntyneet aina yhdessä. Suurin osa biiseistä mitä olen Jarnolle tehnyt on syntynyt kun me ollaan juteltu. Eli ne on tavallaan sellaisia Lennon-McCartney-juttuja, vaikka ne onkin mun nimissä. Ne minun tekemätkin laulut lähtee paljon Jarnon kokemuksista ja elämästä. Jarno pitää siinä mielessä näitä tekemiäni biisejä ominaan, että ne on mittatilaustöitä ja yhteisessä fiilingissä tehtyjä.
 Levytysten teosta artisti itse puolestaan toteaa: – Kun ei keikkaile, niin silloin ei ole syytä levyttää. Ja keikoille taas ei veri vedä, siinä kun pullonkorkkikin tahtoo aueta liian helposti.
 Tämän antologian julkaisu sai kuitenkin artistin lämpenemään uusien kappaleiden teolle ja niinpä mukaan onkin saatu neljä uunituoretta elokuussa 2008 tehtyä levytystä. Kappaleet Kaikki lakastuu (CD2: 15) ja Ronkeli Roos (CD2: 16) ovat Sarjasen itsensä säveltämiä ja sanoittamia. Ensimmäinen kappaleista on uusi, jälkimmäisen Sarjanen taas kertoo ottaneensa biisiarkistostaan käyttöönsä. Kappaleen Tällaisia muistoja tahtonut en (CD2: 18) on puolestaan tehnyt artistin luottoyhteistyökumppani Kari Kuuva ja Pakotat mut lähtemään (CD2: 17) laulaja-lauluntekijä Mauno Paajanen. Uudet levytykset julkaistiin myös radiolle suunnattuna promo-ep:nä syyskuussa 2008.
 Onko jotain uutta tuotantoa luvassa vielä tämänkin jälkeen? Yleisön ohella myös Kari Kuuva kertoo toiveikkaana odottavansa Jarno Sarjasen aktivoitumista levytysrintamalla: – Jarno on aina ollut sellainen, että sitä pitää potkia musiikkitöissä. Sitten kun se on saanut sen biisiputken käyntiin, niin sitten niitä biisejä on tullut ahkerasti tietty aika. Jarno on hirveän huono lanseeraamaan itseänsä ja sitä on pitänyt aina työntää eteenpäin. Nyt kun syntyi tuollainen pitkä paussi levytyksiin, niin Jarno ei sitten itsekään tehnyt mitään eikä ottanut kontakteja mihinkään. Asioiden eteneminen on ollut paljon muiden, esimerkiksi minun, aktiivisuudesta kiinni. Minullahan on pitkään ollut mielessä, ja Jarnon kanssa on puhuttu, että tehtäisiin vielä jotain ihan uutta musiikkia vanhaan tyyliin. Eli yhdessä tehtäisiin biisejä ja suunniteltaisiin aiheita. Se on paljon Jarnosta kiinni, mutta se on aika huono lähtemään mihinkään, esimerkiksi kotiini jossa voitaisiin äänittää demoja. Se on niin hirveän vaikeaa, vaikka me ollaan jatkuvasti yhteydessä. Välillä Jarno on todella innostunut aiheesta ja välillä ei sitten taas yhtään. Eli ei se ole helppoa. Jarno on sellainen kantrimies, oman tiensä kulkija. Kyllä se itse tietää olevansa hyvä silloin kun on parhaimmillaan, mutta sitten tulee taas niitä sellaisia toivottomuuskohtauksia että ei tämä kannata ja ei tästä mitään tule, eivätkä ihmiset ole kiinnostuneita. Jarno vaatii sen inspiraationsa ja niitä tulee kun tulee. Ja sitten tulee pitkiä kausia ettei synny mitään. Ja kyllä minä sen ymmärrän, koska itselläni on biisinteossa vähän sama juttu ja väkisin ei synny mitään.
 Tämän kokoelma-antologian päättävät kakkoslevyn loppuun sijoitetut Sarjasen levyttämät mainoslaulut. Kahdeksankymmentäluku oli mainoslaulujen kulta-aikaa ja niitä kilvan yritysten ja mainostoimistojen tahoilta lauluntekijöiltä tilattiin. Sarjaseltakin mainoslauluja vuosina 1980–1985 kolmen esityksen verran syntyi. Kahdessa niistä hyödynnettiin aiemmin tehtyjen levytysten taustoja. Graafikko Pertti Anikarin uudelleen sanoittamassa Mainosvelhossa (CD2: 19) kierrätettiin Automies -kappaleen taustoja mainostaen vuonna 1978 perustettua Visualistit-mainostoimistoa. Sarjasen sanoittamassa Luman loistelamppuja mainostavassa Luma Long Lifessa (CD2: 20) hyödynnettiin puolestaan kappaletta Merimieskapakassa. Kolmas mainoslaulu on Kari Kuuvan säveltämä ja sanoittama Hiab (CD2: 21), jossa mainostettiin kuormankäsittelylaitteita.
 Yhteensä Sarjanen on tehnyt tähän mennessä reilu sata levytystä. Näiden joukossa on useita kappaleita, joista on levytetty kaksi eri versiota. Nyt julkaistavat kaksi kokoelmaa sisältävät reilu neljä viidesosaa kaikista Sarjasen levytyksistä. Kokoelmalle sisältymättömistä 21 levytyksestä kuullaan niistäkin kolmasosasta myöhemmin tehty uusintaversio tällä antologialla.
 Tätä kokoelmasarjaa ennen Sarjaselta on julkaistu yhteensä kaksi cd-kokoelmaa. Vuonna 1989 Oodi-levymerkillä ilmestynyt Jarno Sarjasen parhaat sisältää kuusitoista levytystä vuosilta 1980–1988. Sisällöllisesti paljolti edellisen kanssa päällekkäinen kahdenkymmenen levytyksen laajuinen kokoelma Kadun lait puolestaan ilmestyi Poptorin julkaisemana vuonna 2000. Viimeksi mainittua on myyty tähän mennessä yli 10 000 kappaletta. Samaan aikaan Sarjasen vanhojen vinyylijulkaisujen hinnat ovat nousseet vauhdilla ylöspäin kysynnän ylitettyä tarjonnan rajat. Laadukkaan suomikantrin ystävät eivät siis ole unohtaneet Sarjasta, vaan päinvastoin hänen lahjakkuutensa ja tinkimättömyytensä tuntuu vasta olevan nousemassa todelliseen arvoonsa.
 – Jarno on saavuttanut vankan kulttisuosion ja on se tietty ryhmä joka tykkää Jarnon musiikista. Jarno on legenda, joka on ilman julkisuusrumbaa iskenyt itsensä läpi omalle yleisölleen ja saavuttanut kaiken musiikillaan ja äänellään, Kari Kuuva tiivistää.
 – Jarno oli ensimmäisten levytystensä aikaan minun paras ystäväni ja on sitä tänä päivänä vieläkin. Me olemme tehneet koko ikämme enemmän tai vähemmän yhteistyötä. Minun Jarnolle tekemät biisit ovat siinä mielessä aitoja Sarjanen-biisejä, että olen tehnyt ne nimenomaan hänelle, Kuuva jatkaa.
 Muusikkona Kuuva kuvailee ystäväänsä: – Jarno on ainutlaatuinen yksilö, loistava ja persoonallinen lauluntekijä. Hänellä ei edes hirveästi ole esikuvia, koska hän on aina todella vähän kuunnellut musiikkia. Jarno ei tykkää taustamusiikista, kuten en kyllä minäkään. Jarno on lähtenyt luomaan musiikkia ihan omista lähtökohdistaan. Välillä Jarnolla on innostuksen kausia ja välillä on taas kausia jolloin sille syntyy fiilis ettei musiikin teko kannata. Ja nyt on ollut näinkin pitkä hiljainen kausi. Jarnon ääni on ainutlaatuinen, mies on kävelevä kantri.

Tilaa levy:
Rocket Recordsin nettikauppa
Levykauppa Äx
CDON.com

Kuuntele levy Spotifyn kautta:

---