TULEVIA JULKAISUJA

Rocket Records Facebookissa:

Jarno Sarjanen: Pienen pojan haaveet - Kootut levytykset 1977-2008, osa 1

Jarno Sarjanen - Keskikalja Cowboy osa 1

Sisältö:

CD1
01. Tallirenki
02. On kotini maantie
03. Arjesta pois
04. Heidi hei
05. On mukava näin
06. Kyllästyin liitutauluun
07. Maanantaiaamu
08. Kaikki muuttuu
09. Mä löydän sen
10. Onnen etsijä
11. Kotikaipuu
12. Kaivaten
13. Valot nään
14. Teen mitä teen
15. Anna
16. Johnny, mua muistathan
17. East Virginia
18. Hän on nainen
19. Kesäkatu
20. Vähän ennen kyyneleitä

CD2
01. Kadun lait
02. Varjoelämää
03. Kehäraakki
04. Pitkä yö
05. Taksikuski
06. Pienen pojan haaveet
07. Maaltapako
08. Vie mut pois
09. Kesäloma
10. Syntinen yö
11. Kehätien ratsia
12. Hiljainen ranta
13. Pikatien tekijä
14. Valtatie
15. Matkalaukkumies
16. Asemalla
17. Automies
18. Paikkakunnan putkassa
19. Nukkekoti
20. Piikki kaikkein pahin
21. Vangin toive
22. Kiven sisällä

Sanottua:

»Rocket Records on pakannut nyt kokoelmiksi lähes koko hänen tuotantonsa, eli albumit Sarjastus (1977), Varjoelämää (1981), Mustat kaleerit (1985) ja Keskikalja-cowboy (1988) sekä noin 30 muuta levytystä – eli kaikkiaan 83 kappaletta. Parhaiten niistä on kestänyt aikaa hyvän country-äänen omaavan Sarjasen omista arkisista tarinoista koottu Keskikalja-cowboy, mutta myös aiempien albumien käyttömusiikillisessa ja osittain halvassa kasettityylissä on kansantieteellinen viehätyksensä. Toisaalta: minne hän olisi päätynyt, jos hänen musiikkiinsa olisi satsattu enemmän. Toiseksi Kari Tapioksi?» Harri Uusitorppa, Helsingin Sanomat 8.11.2008

Kokoelmasta:

Jarno Tapani Sarjanen (s. 29.3.1945, Helsinki) on härmäkantrin tuntemattomia tähtiä. Hänen levynsä ovat myyneet kohtuullisen hyvin, ja hänen musiikillaan on uskollisia ihailijoita, mutta kuitenkaan hän ei ole raivannut tietään artistien tunnetuimpaan kastiin. Tästä ei ole vähiten syyttäminen miestä itseään, joka kertoo ettei halua tehdä itsestään numeroa. Sarjanen itse on sanonut olevansa tähti, joka sammui ennen syttymistään.
 Jarno Sarjasen musikaalisuus huomattiin jo lapsuusiässä hänen kotonaan. Isänsä patistamana hän alkoi käydä erilaisilla soittotunneilla. Ensimmäisenä instrumenttina Sarjasella oli viulu ja seuraavana piano. Soittotuntien jäätyä Sarjasen isä järjesti poikansa Cantores Minores -kuoron laulukokeisiin ja pian tämä saikin huomata olevansa kuoron jäsen.
 Kuusikymmentäluvulla Sarjasen instrumentiksi tuli kitara. Kari Kuuva muistelee tutustumistaan Sarjaseen: – Tutustuin Jarnoon rautalangan merkeissä. Meillä oli vuonna 1964 bändi Willy and The Wanderers, jossa minä olin se Willy. Jarno tuli siihen soolokitaristiksi joksikin aikaa. Jarno oli silloin mielettömän hyvä kitaristi. Niin hyvä että huhut kulki kaupungilla sen lahjakkuudesta.
 Kuuvan mukaan häneen puri kantrikärpänen, jonka tartutti myös Sarjaseen. Syksyllä 1968 kantri-Sarjanen esittäytyi ensimmäisen kerran suurelle yleisölle, kun hän osallistui Syksyn Sävel -kilpailuihin esittäen Kuuvan säveltämän ja sanoittaman kappaleen Parasta mielestäni. Kappale sijoittui kymmenen kilpailijan joukossa seitsemänneksi. Voiton vei Kristian kappaleella Näin on. Sarjasen kappale päätyi myös levylle, kun Scandia julkaisi sen artistin debyyttisinglen b-puolena. Ykköspuolelle päätyi niin ikään Kuuvan tekemä kappale Nukkekoti.
 Kuuva itse kertoo olleensa luottavainen hänen ja Sarjasen yhteistyön hedelmällisyyteen: – Kun me aloitettiin nämä hommat, niin olin aivan varma että urani tulee liittymään aika paljon minun ja Jarnon yhteistyöhön. Meidän biisienteko yhdessä on sujunut hyvin ja me tehtiin jotain mitkä sitten levytettyinäkin oli merkitty tekijätietoihin Sarjanen-Kuuva. Ja ne syntyi helposti, istuttiin vastakkain kitaroiden kanssa ja alettiin tekemään biisiä.
 Sarjasen seuraava single Vapaa oon / Mietin mitä teen ilmestyi vuonna 1970. Singlen julkaisi Blue-Master -levymerkillään PSO, jonka artistilistalle myös Sarjanen oli siirtynyt Kari Kuuvan levy-yhtiövaihdoksen myötä. Molemmat kappaleista olivat Kuuvan sanoittamia. A-puolen sävellyksestäkin vastasi Kuuva, mutta b-puolella saatiin kuulla Sarjasen sävellyskykyjä. Ensimmäistä kertaa Sarjasen sävellykset eivät tosin levylle päätyneet, sillä jo vuonna 1966 Robin oli levyttänyt tämän säveltämän ja Tuula Valkaman sanoittaman Menneet päivät. Seitsemänkymmentäluvulla Sarjasen sävellyksiä levyttivät mm. Päivi Paunu, Hanne ja Jussi Raittinen.
 Blue-Master julkaisi vuonna 1970 toisenkin Sarjasen singlen Bronson / Kun tulen kotiin. Nämä vähälle huomiolle jääneet kappaleet olivat kumpikin Kuuvan tekemiä.
 Vuonna 1971 Sarjanen osallistui Syksyn Säveleen Kuuvan kappaleella Pienen pojan haaveet. Sijoitus oli jälleen seitsemäs, Irwin Goodmanin yltäessä voittoon kappaleella Poing poing poing. Pienen pojan haaveet julkaistiin vielä samana vuonna singlenä kääntöpuolella Kuuvan sävellys ja sanoitus Pikatien tekijä. Keskinkertaisesta kilpailusijoituksesta huolimatta kappale saavutti suosiota, ja laulusta on vuosien saatossa muodostunut evergreen, jonka myös monet muut artistit ovat coveroineet.
 Kari Kuuva muistelee menestyskappaleen syntyä: – Kappaleella ei ole mitään syntytarinaa, se on vain valtavassa fiiliksessä Jarnolle tehty biisi. Se on syntynyt aikana jolloin mä olen ollut aivan hulluna kantriin. Jokaisella lauluntekijällä on muutama biisi mistä se muistetaan. Pienen pojan haaveet on mulle sellainen ja mä en pysty varmaan koskaan enää tekemään siinä genressä yhtä hyvää biisiä. Ainakaan väkisin. Ja jos mä yritän sellaista tehdä, niin siitä tulee sitten vaan Pienen pojan haaveet 2. Jossain alan ammattilehdessä kirjoitettiin aikoinaan että kappale on eräs kaikkien aikojen upeimpia kantriballadeja ja kyllä se tekee aika kutaa.
 Jos Sarjanen olisi uraansa laskelmoivammin suhtautuva artisti, olisi menestyskappale epäilemättä synnyttänyt edellytyksiä laajemmallekin tunnettavuudelle. Kari Kuuva arvioi ystäväänsä: – Jarno on boheemi eikä siinä mielessä tähtiainesta, että hän olisi miettinyt uraansa. Jarno rakastaa kantria, mutta tähteys on hänelle vieras asia. Silloin kun Pienen pojan haaveet ilmestyi, niin se nousi suosituksi heti ja tiedä mitä olisi tapahtunut jos Jarno olisi silloin lähtenyt keikkailemaan. Mutta ei sitä kiinnostanut. Tai sitten se ei uskaltanut.
 – Jarnolla on esiintymispelko, joka juontaa juurensa jo sinne jonnekin rautalanka-aikoihin. Siitä ei oikein keikkaihmiseksi ole. Mikä tietenkin on uskomatonta kun näkee sen miehen – luulisi että keikat menee siltä tuosta vaan. Jarno ei ole käytännöllisesti katsoen tehnyt laulu-uransa aikana keikkoja yhtään, Kuuva sanoo
 – Sanotaan vaikka niin, että esiintymishalu ei ole ollut niin suuri kuin esiintymispelko, artisti itse toteaa hieman lieventäen Kuuvan näkemystä.
 Vielä vuonna 1971 ilmestyi artistin nimeä kantava debyyttialbumi, joka sisälsi sekä uusia levytyksiä että aiemmilla Blue-Master -singleillä julkaistuja kappaleita. Edellä mainittua Mietin mitä teen sekä Sarjasen ja Kuuvan yhdessä säveltämää kappaletta Paikkakunnan putkassa lukuun ottamatta kaikki laulut syntyivät Kuuvan kynästä. Kari Kuuva tunnustautuu edelleen levyn diggariksi: – Se on hiton hyvä levy. Siinä oli The Boys soittamassa ja muita sen ajan muusikoita Jukka Kuoppamäestä alkaen. Se on legendaarinen lp ja sääli ettei sitä ole cd:lle saatu. Se on tosi spontaani levy, sovitukset syntyivät studiossa ja siinä on mahtavat soittajat, jotka kaikki tietävät mistä kantrissa on kysymys.
 Kaupallisesti Jarno Sarjasen ensimmäinen albumi ei yltänyt samalle tasolle kuin musiikillisesti. Vähälle huomiolle jäänyttä albumia seurasikin levytysten kannalta hiljaisempi aikajakso. Vuonna 1972 kokoelmajulkaisulle päätyi Kuuvan tekemä Enteet tunnen. Seuraavaa Sarjasen omaa julkaisua saatiin odottaa vuoteen 1974 asti, jolloin Basf-levymerkillä ilmestyi artistin itsensä säveltämä ja sanoittama single Vie mut pois / Hiljainen ranta.
 Seuraavina vuosina kokoelmajulkaisuille tarttui yksittäisiä Sarjasen levytyksiä: Vuonna 1975 julkaistiin On hyvä näin ja vuonna 1977 puolestaan kappaleet Ympyrät ja Tulisit aikanaan. Nämä kaikki ovat Jarnon itsensä säveltämiä ja sanoittamia.
 Sarjasen levytysuran alkamisesta oli kulunut jo liki kymmenen vuotta, minä aikana häneltä oli julkaistu viisi singleä, yksi pitkäsoittolevy sekä satunnaisia kokoelmakappaleita. Yhteensä levytettyjä kappaleita oli kertynyt 21, eli kovin aktiivisesta levytysurasta ei voida puhua.
 Vuonna 1977 asiat alkoivat edetä suotuisampaan suuntaan, kun Sarjanen teki levytyssopimuksen Fonovoxin kanssa. Fonovoxille mies päätyi Kuuvan ja Seppo Rannikon ansiosta, kuten moni muukin levy-yhtiön kiinnityksistä. Tästä hetkestä aloittaa myös tämä kaksiosainen yhteensä neljän cd:n laajuinen antologiajulkaisu, joka sisältää kaikki Sarjasen tästä eteenpäin tekemät levytykset vuoteen 2008 saakka. Yhteensä kokoelmat sisältävät yli kahdeksankymmentä levytystä, jotka on julkaistu neljällä albumilla sekä kokoelma- ja singlejulkaisuilla. Onpa mukaan saatu neljä uuttakin levytystä. Kappalejärjestys on järjestelty niin, että kunkin cd:n alkupuolella on yksi kokonainen pitkäsoitto, ja sen jälkeen levylle on koottu single- ja kokoelmalevytyksiä. Irtokappaleiden suhteen järjestys on pääpiirteissään kronologinen lukuun ottamatta kolmea Sarjasen vuosina 1980–1985 levyttämää mainoslaulua, jotka on kaikki sijoitettu peräkkäin kokoelmasarjan toisen julkaisun kakkoslevyn loppuun. Tämä kokoelman ykkösosa sisältää levytyksiä vuosilta 1977–1981. Kakkososa puolestaan sisältää julkaistuja levytyksiä vuosilta 1983–2008, sekä edellä mainitut kolme mainoslaulua vuosilta 1980–1985.
 Yhteistyö Fonovoxin kanssa käynnistyi Sarjasen järjestyksessä toisen pitkäsoittolevyn Sarjastus (CD1: 1–12) julkaisemisella vuonna 1977. Sen kaikki kappaleet ovat Sarjasen itsensä säveltämiä ja sanoittamia. Sovituksista ja tuotannosta vastasivat yhdessä Jarmo Jylhä ja Henry Haapalainen, poikkeuksena Seppo Rannikon sovittama Kotikaipuu (CD1: 11). Albumilta julkaistiin single Tallirenki (CD1: 1) / Maanantaiaamu (CD1: 7).
 Jarmo Jylhä muistelee levyn herättäneen kiinnostusta ja saaneen radiosoittoa, mutta myyntimäärät jäivät vaatimattomiksi. Albumin myynnti oli vahvasti kasettivoittoista. – Kasetteja myytiin 1970-1980-luvuilla yleensä vähintään kymmenkertainen määrä lp-levyihin verrattuna. Fonovox oli uranuurtaja ns. telinemyynnissä ja telineet oli suunniteltu erityisesti kasettimyyntiä varten, Jylhä kertoo.
 Vuonna 1978 Sarjaselta ilmestyi uutta tuotantoa vain yhden kokoelmakappaleen verran. Jokamiehen toivekonsertti-kokoelmalle sisällytetyn kappaleen Valot nään (CD1: 13) sävellyksestä ja sanoituksesta vastasi Sarjanen. Tämä levytys jäikin Sarjasen viimeiseksi konkurssiin ajautuneelle Fonovoxille. Levy-yhtiön työntekijät Jarmo Jylhä ja Erkki Puumalainen perustivat kuitenkin edellisen jatkoksi JP-Musiikin, jossa Sarjasenkin levytysura jatkui. – Toki halusimme lähteä puhtaalta pöydältä, mutta määrätynlainen Fonovox-leima toiminnassa aluksi oli. Uuden firman nimikin oli ensimmäisen vuoden ajan Fonomark kunnes se päätettiin muuttaa JP-Musiikiksi. Artistit ottivat uuden firman pääosin myönteisesti vastaan, saatiinhan levytystoiminta taas täysipainoisesti käyntiin. Näin ollen myös Jarno Sarjasen siirtyminen JP-Musiikille oli hyvin luontevaa, Jarmo Jylhä kertoo.
 Vuonna 1979 oli Sarjasen ensimmäisen cover-levytyksen vuoro. Tällöin pienet levy-yhtiöt, JP-Musiikki muiden mukana, julkaisivat kilpaa kokoelmia, joissa heidän listoillaan olleet artistit coveroivat päivän hittejä. Sarjanen osallistui tähän savottaan levyttämällä Disco City 3 -kokoelmalle Juhamatin hitin Anna (CD1: 15). Kokoelmasarjan samana vuonna ilmestyneelle nelososalle Sarjanen puolestaan levytti uuden itse tekemänsä kappaleen Teen mitä teen (CD1:14).
 Vuosi 1980 oli kokoelmalevytysten aikaa. Tällöin Sarjanen coveroi 60-luvun suosikki-iskelmät -kokoelmasarjalle kappaleet East Virginia (CD1: 17), Hän on nainen (CD1: 18), Kesäkatu (CD1: 19) ja Vähän ennen kyyneleitä (CD1: 20) sekä Disco City 6 -kokoelmalle vanhan hittikappaleen Johnny, mua muistathan (CD1: 16). Sarjanen osallistui kokoelmille myös itsensä ja Kuuvan tekemien kappaleiden voimin. Levytetyksi tuli niin joukko uusia kappaleita kuin uran alkuvuosien parhaimmat levytykset uusina versioina. Myös uusi single Taksikuski (CD2: 5) saatiin kauppoihin. Singlen kääntöpuolella julkaistiin edellisvuonna kokoelmalla julkaistu Teen mitä teen.
 Kuuva nimeää Taksikuskin yhdeksi Sarjasen itsensä tekemäksi suosikkikappaleekseen: – Taksikuski on mahtava kappale ja ensimmäisiä Suomessa tuollaisella Johnny Cash -tyylillä tehtyjä puhekantribiisejä. Toinen suosikkini on Jarnon nuoruusvuosina tekemä Hiljainen ranta (CD2: 12), jonka kuulin jo silloin kun Jarnoon tutustuin. Se kappale osoittaa hyvin mihin Jarno kykenee sekä lyyrisesti että melodisesti biisintekijänä.
 Samat kappaleet myös Sarjanen nimeää tekemiensä kappaleiden suosikeiksi. – Yleensähän en tällaisia romanttisia kappaleita tee, ne on harvinaisia tuotannossani, Sarjanen toteaa Hiljainen ranta -kappaleesta. Taksikuski on artistin mieleen jäänyt myös syntyhistorialtaan: – Olin tekemässä mainosäänitystä. Muistan vielä senkin mikä se oli, eli kyseessä oli “Tupla-city on lännessä kaupunki, ja tässä on kaupungin sheriffi”. Siitä mieleeni jäi se esityksen puhetyyli ja ajattelin että voisi tehdä puhebiisin. Taksikuskista olin jo aikaisemmin ajatellut tehdä biisin ja päätin käyttää tuota tyyliä sen teeman kappaleessa. Saman tien kun tulin himaan, tein sen biisin valmiiksi.
 Vuonna 1981 oli uuden pitkäsoittolevyn vuoro. Varjoelämää (CD2: 1–12) sisälsi kymmenen uutta kappaletta sekä edellisvuonna singlellä julkaistun Taksikuskin ja Menopäällä – Movin´ on -kokoelmalla julkaistun uusintaversion kappaleesta Pienen pojan haaveet (CD2: 6). Yhdeksän levyn kappaleista oli Sarjasen säveltämiä ja kahdeksan sanoittamia. Albumin avausraidan Kadun lait (CD2: 1) sanoitti Jarmo Jylhä. Kehätien ratsia (CD2: 12) oli puolestaan JP-Musiikin kanssa yhteistyötä lähinnä mainosmiehenä ja kansisuunnittelijana tehneen Pertti Anikarin sävellys sekä sanoitus. Kuuvan kynästä oli syntynyt paitsi Pienen pojan haaveet niin myös levyn nimikappale Varjoelämää (CD2: 2). Anekdoottina mainittakoon, että levyn kansikuvat otti suomalaisen heavy-musiikin pioneerina tunnettu Kimmo Kuusniemi.
 Levytykset vuonna 1981 eivät rajoittuneet uuteen albumiin, vaan levytetyksi tulivat myös Kuuvan tekemä Piikki kaikkein pahin (CD2: 20) sekä Country City 2 -kokoelmalle tehdyt uudet versiot Sarjasen varhaisista levytyksistä Paikkakunnan putkassa (CD2: 18) ja Nukkekoti (CD2: 19). Ensiksi mainitun Sarjanen on levyttänyt alunperin lokakuussa 1971 ja jälkimmäisen debyyttisinglelleen vuonna 1968. Vuodelta 1981 on peräisin myös JP-Musiiin kokoelma Lauluja kiven sisältä, jolle Sarjanen osallistui kahden coverin voimin. Olavi Oivasen sovituksina levylle päätyivät Jukka Raitasen vuonna 1970 levyttämä Vangin toive (CD2: 21) sekä Tapio Rautavaaran niin ikään vuonna 1970 levyttämä Johnny Cash -suomennos Kiven sisällä (CD2: 22).
 Vangin toive ei ollut ensimmäinen Raitasen kappale, jonka Sarjanen coveroi. Vuonna 1980 Sarjanen nimittäin oli levyttänyt Kuuvan vuonna 1977 ilmestyneelle Raitasen debyyttialbumille tekemän kappaleen Matkalaukkumies (CD2: 15). Vuoroin vieraissa kuten sanotaan, Raitanen nimittäin coveroi myös ahkerasti Sarjasen alkujaan levyttämiä kappaleita levyilleen.
 – Niistä tuli Raitasen levytyksinä jonkinlaisia menestyksiäkin. Raitanen sitten nimitti itseänsä vaatimattomasti vara-Sarjaseksi, joka hyödyntää kappaleiden hittipotentiaalin, Kari Kuuva muistelee.

Tilaa levy:
Rocket Recordsin nettikauppa
Levykauppa Äx
CDON.com

---