TULEVIA JULKAISUJA

Rocket Records Facebookissa:

Matti Järvinen: Matin levy

Sisältö:
01. Lähtö huomiseen
02. Katselen kaunista iltaa
03. Tuulee niin
04. Laiska mies
05. Tutkimusmatka
06. Selvää sulle se on
07. Nimeni mun piirretään
08. Pieni sieni
09. Outo päivä
10. Sameassa vedessä.

Albumista & tekijästä

Seitsemänkymmentäluvun puoliväliin tultaessa Love Records oli saavuttanut käytännössä monopoliaseman suomalaisen rock-musiikin levymyyntimarkkinoilla. Vielä kuusikymmentäluvulla enemmän tai vähemmän marginaalimusiikkina pidetyn rockin kaupallistuminen ja levymyynnin yleinen voimakas kasvu seitsemänkymmentäluvulla saivat myös isommat levy-yhtiöt hereille. Niinpä vuonna 1975 Love Records sai ensimmäisen vakavasti otettavan kilpailijan suomirockin julkaisijana, kun Finnlevyn alaisuuteen perustettiin itsenäisenä levy-yhtiönä toiminut Hi-Hat Records. Tommi Liuhalan ja Kalle Torisevan luotsaaman levymerkin kautta ilmestyi sen ensimmäisenä toimintavuotena yhteensä kymmenen pitkäsoittolevyä, jotka lähestulkoon järjestäin onnistuivat laadullisesti paremmin kuin kaupallisesti.
 Matti Järvisen yhteistyö Hi-Hatin kanssa käynnistyi artistin toimitettua levy-yhtiölle kotinauhurilla tallentamiaan kappaleita. Nauhalla kuultiin monia sittemmin levylle päätyneitä kappaleita, jotka kaikki soitot Järvinen oli itse tehnyt päällekkäissoittoja tehden. Hi-Hatin Liuhala innostui materiaalista sen verran paljon, että ohjasi Järvisen studioon äänittämään useamman vuoden aikajaksolla syntyneitä ja jo kotinauhoituksessa sangen valmiissa muodossa olleita kappaleita. Studiossa erityisesti kitaristina kehuttu Järvinen pääsi osoittamaan monipuolisuutensa vastaten suurimmasta osasta albuminsa kappaleiden soitoista. Järvisen ohella levyllä soittavat myös rumpali Upi Sorvali ja basisti Ilkka Hanski, jotka tulivat rockin kuuntelijoille tunnetuksi myös monien muiden Hi-Hatin julkaisemien levyjen kautta. Levyn kaikki sävellykset ja sovitukset olivat Järvisen tekemiä, kuten myös valtaosa lyriikoista. Järvisen ohella levyn lyriikoiden takana olivat Alwari Tuohitorvestakin tutut vanhat bändikaverit Juhani Kivistö ja Seppo Tammilehto. Voidaankin siis puhua todellisesta soololevystä. Matti Järvisen omavaraisuus levyn suhteen ei rajoittunut vain kappaleisiin, vaan mies suunnitteli myös itse tyylikkään kannen albumilleen.
 Vaikka Matti Järvinen olikin opiskellut useita vuosia viulunsoittoa, vakiintui hänen pääinstrumentikseen kitara. Järvisen kitaransoitto sai aikoinaan alkunsa siitä, kun tämä koulun veistotunneilla valmisti itse ensimmäisen sähkökitaransa. Järvinen olikin jo kouluaikoinaan tuttu mm. erilaisista koululaisbändeistä. Myöhemmin mies puolestaan vaikutti vaasalaistrio S.P. Insectin riveissä.
 Merkittävin yhtyeistä, jonka riveissä Järvinen esiintyi, oli kuitenkin tamperelainen Matthews, jonka kitaristiksi Järvinen liittyi 70-luvun alussa. Itse yhtye oli perustettu jo vuonna 1967 ja se oli ehtinyt levyttämään myös yhden singlen. Yhtyeessä musisoivat myös edellä mainitut Juhani Kivistö (basso) ja Seppo Tammilehto (rummut). Paljolti yhtyeen musiikkia sovittaneen Järvisen vaikutuksesta bändi siirtyi vahvemmin progressiivisen rockin suuntaan ja ohjelmistoon valikoitui mm. Chick Corean, Santanan ja Colosseumin kappaleita. Musiikillinen uudistuminen kuitenkin johti keikkatilanteen heikkenemiseen ja yhtyeen palaamisen suoraviivaisemmille linjoille. Vuonna 1974 Matthews levytti kaksi lähinnä Kivistön sävellyksiä sisältänyttä Matti Laipion tuottamaa singleä Se on vanha knoppi / Pappa rock and roll (Sonet T 6584) ja Se oli hän / Tulivuori (Sonet T 6586). Nämä julkaisut eivät kuitenkaan saavuttaneet suurempaa huomiota ja jäivätkin yhteensä kolme singleä levyttäneen yhtyeen viimeisiksi julkaisuiksi. Pian singlejen teon jälkeen Järvinen erosi yhtyeestä lähtien Riihimäelle opiskelemaan.
 Matin levy (Hi-Hat HILP 115) ilmestyi vuoden 1976 alkupuolella. Levyn saama mediakritiikki oli suorastaan ylistävää.
 Markku Pohjankyrö kirjoitti Musassa (9/76) levystä: »Erilaisten syntetisoijien käytössä osoittaa Järvinen erittäin hyvää makua; ne eivät vingu turhina efektimerinä vaan muodostavat paisuvia melodisia kaaria, jotka istuvat sopusoinnussa muiden instrumenttien ja lauluosuuksien joukossa. Kokonaisuus on miellyttävän kollektiivinen pysyen kasassa vaikeissakin sävelkuluissa.»
 Timo Tamminen taas totesi Uudessa Laulussa (3/76): »Kitaristihan Järvinen alun alkaen lienee, eikä se kyllä jää levyltä huomaamatta. Huolella tehdyt kitaraosuudet runsaine päällekkäisäänityksineen, usein kaksiäänisine stemmoineen ja monipuolisine soundeineen tuovat toisinaan mieleen päteviä esikuvia, mutta omintakeinen ote ja ajoittaisista kuuluville jääneistä pihtien pitämistä huolimatta ylimalkaan sujuvat ratkaisut takaavat kyllä touhun aitouden. Ja vaikkapa Laiskassa miehessä seulotaan ne bluesjyvät rokettirolliakanoista.»
 Vaikka kriitikot levystä pitivätkin, niin myyntiluvuissa se ei toivotusti näkynyt. Vaikkei Matin levyn kaupallinen menestys toivotunlaista ollutkaan, niin mukavasti Järvinen kuitenkin menestyi Soundin perinteisessä vuosiäänestyksessä. Lehden valveutuneet lukijat nostivat Järvisen sijoille seuraavissa sarjoissa:

– 19. paras suomalainen mieslaulaja.
– 11. paras suomalainen kitaristi
– 9. paras suomalainen muun instumentin soittaja
– 8. paras suomalainen säveltäjä/sanoittaja.
– 2. paras suomalainen uusi kyky
– 8. paras suomalainen albumi

Merkittävässä määrin levyn heikkoon kaupalliseen menestykseen vaikutti epäilemättä se, että Järvinen ei liiemmin livenä esiintynyt ja oli omien sanojensa mukaan ehtinyt jo aiempien bändikuvioiden myötä kyllästyä keikkailemiseen. Juuri keikkailemattomuuteen myös pitkälti kaatuivat artistin ja levy-yhtiön väliset suunnitelmat julkaista Matin levylle jatkoa. Niinpä Järvinen katosi jokseenkin kokonaan julkisuudesta pian esikoislevynsä ilmestymisen jälkeen. Vaasassa pitkään vaikuttanut Matti Järvinen asuu nykyään Keravalla ja omien sanojensa mukaan soittelee enää lähinnä omaksi ja perheenjäsentensä iloksi. Sen sijaan Matti Järvisen poika on seurannut isänsä jalanjälkiä musiikkityön parissa.
 Reilu kolmenkymmenen vuoden takaiseen albumiinsa Järvinen suhtautuu positiivisesti, joskin hieman kritisoiden levyn diskanttipitoista soundia, jolla artistin mukaan haluttiin taata albumin hyvä soveltuvuus myös esimerkiksi autostereokäytössä. Matin levyyn kohdistuva kritiikki yleensä liittyykin levyn äänityksiin tai osaan kappaleiden sanoituksista. Pienistä puutteellisuuksistaan huolimatta Matin levyä voi kuitenkin perustellusti kutsua suomirockin klassikoksi.

---