TULEVIA JULKAISUJA

Rocket Records Facebookissa:

The Voice Of M.: I Can't Sleep In Hell

Sisältö:
01. Dancin’ Like An Alien
02. Nights of Laguana
03. Boozin’ Every Day
04. Pick Up Girls
05. Fast Clues To Fashion
06. True Love
07. Race
08. I Feel Fine
09. Animals
10. Mystery of Careless Life
11. Beautiful Baby

The Voice Of M:
Twiggy Oliver – vocals, 59’er guitar, keyboards
Måns Kullman – guitar, lead vocals on Nights of Laguana
Ilkka Rantamäki – guitar
Jesu Hämäläinen – bass
Frej Stenfors – drums, backing vocals, lead vocals on Boozin’
very Day & duet with Twiggy on Dancin’ Like an Alien
Antti Reini – drums & percussions (stage drummer)
Vesa Häkli – lead vocals on Race
John Zowie – lead vocals on Beautiful Baby
Matts Kullman – bass on Pick Up Girls

Twiggy Oliverin sanoin:

»Vuosi 1987 oli raastavaa aikaa. Ei ollut jäljellä mitään. Rakas tyttöystävä oli jättänyt, ei rahaa dokaamiseen eikä vuokranmaksuun. Musiikkifiilikset oli nollissa. Jollain tavalla kuitenkin onnistui hankkimaan pakolliset pari valkoviiniä päivässä ja oluet yökerhoissa. Asuimme Månsin kanssa nyt niin karuksi muuttuneessa yksiössäni Töölössä. Aamuisin kahvikuppia oli täysin mahdotonta saada huulille ennen kuin oli juonut pullon viiniä. Kaikki rock-ihmiset sen tietää – se on Shakin´ (True Love). Måns kirjoitti kirjaa Andy McCoysta rahan toivossa. Miettiessään ja kysellessään kirjalle hyvää nimeä sanoin “Ajasta Ikuisuuteen”. Sinne hanoit kuuluu. Andy oli kuitenkin Månsin vanha frendi, joten ok. Ja siitä tuli muutama pullo lisää. Vasta aamuviinit nautittuamme pystyimme taas ajattelemaan. Tärkeintä oli tietenkin se mistä saamme lisää juomaa ja Diapamia. Ainoa vaihtoehto oli tehdä musaa. Ainakin uskotella kaikille että tekeillä oli jotain suurta. Eli bändi pystyyn.
 Soitin levy-yhtiöön kertoen että nyt on uskomaton ryhmä kasassa ja biisitkin huippukamaa. Varatkaa studio heti. Levy-yhtiön pomot menivät halpaan ja levytyssopimus oli tosiasia. Månsin kanssa käytiin eräässä goottivaatekaupassa kertomassa samat sadut omistajalle saaden näin kuteita ja kenkiä sponsoroituna. Puuttui enää biisit ja bändi. Soitin Antti Reinille, Ilkka Rantamäelle ja Jesu Hämäläiselle. Måns taas Frej Stenforsille, John Zowielle ja broidilleen Matts Kullmannille. Vesa Häkli napattiin jostain yökerhosta tai Tavastialta. Vaikea sanoa – hänhän oli aina siellä missä mekin. Pete Malmin olisin halunnut mukaan mutta emme löytäneet häntä, mikä oli outoa, hänhän käytännössä asui kapakoissa joissa meilläkin oli tapana käydä. Silloin olisi ollut kasassa kaikki stadin menetetyt rocktähdet. Jesu kyseli milloin alamme treenaamaan. Huonosti peiteltyjen naurunpyrskähdyksien jälkeen sanoimme Jesulle, että mennään ensin studioon ja treenataan vaikka sen jälkeen joskus.
 Studiopäivät lähestyivät ja biisit piti tehdä. Ainoat valmiit olivat Ilkan Dancin´ Like An Alien, johon väsäsin sekunnissa sanat ja Jesun Mystery Of Careless Life samoin, noihin kun ei tarvinnut itse säveltää. Månsilla oli valmiina omituinen country-reggae viritys Boozin´ Every Day ja erinomainen kammotus Beautiful Baby. Minun piti vetää biisejä hatusta. Ensimmäinen oli kai I Feel Fine, Nights Of Laguana tuli viiniaamiaispöydässä, Race kun olin kuullut Iggy Popin Lust For Lifen, luulisin. Vanhasta biisistä Fast Clues To Fashion muistan että halusin rikkoa sen hienon melodian kokonaan. Syynä se, että olin tehnyt sen alunperin nyt minut jättäneelle tytölle, joka myös levytti sen. Olin katkera. Pick Up Girls oli vanha Twiggy-biisi joka soitettiin noin studiolivenä kun en muutakaan keksinyt. Animals -riffi syntyi studion lepohuoneessa kun 59´er:istani katkesi pari kieltä.
 En halunnut kenenkään pitävän bändistä. Päinvastoin. Halusin bädille sellaisen nimenkin joka aiheuttaisi heti negatiivisia reaktioita. The Voice Of Mengele, joka toisinaan lyhennettiin muotoon The Voice Of M., oli hyvä. Se on yhtä vastenmielinen kuin vaikka Natsi tai Skinhead. Tuollaisten tyyppien sfääreihin ei koskaan ajauduttu. Sääli sinänsä – oltaisiin voitu lavalla encoren lopuksi sanoa “Elä ja anna toistenkin elää”. Se olisi ollut hieno hetki etenkin jos tuo roskasakki olisi taputtanut eturivissä.
 Katkeruus on omituista – silloin kun elät sitä, se vakavuudellaan myrkyttää sinut. Vuosien jälkeen kaikki näyttää kovin lapselliselta.»

Sanottua:

»The Voice Of Mengele oli helsinkiläisten pörrötukkaisten tyhjäntoimittajien bändi, josta voisi puhua rock-huijauksena, jos joku olisi huomannut yhtyeen edes sen elinaikana. (…) Perisuomalaisesta Paajasesta kosmopoliitiksi Twiggy Oliveriksi muuttunut mies kirjoitti ja lauloi valtaosan yhtyeen materiaalista, jonka jälkijättöisen julkaisun motiiveja on mahdoton ymmärtää.» Tero Alanko, Soundi 12/2007

Tilaa levy:
Rocket Recordsin nettikauppa
Levykauppa Äx
CDON.com

Kuuntele levy Spotifyn kautta:

---