Kauhuelokuvien kiistaton klassikko. Hullu mustasukkainen pelle sohii pusikoissa
kaikkea liikkuvaa. Jäykät näyttelijät jäykistyvät lopullisesti kun raina etenee
kohti kornia loppuaan. Suosittelen lämpimästi. Kolme tähteä ***
Suomi-Filmin aatelia! Tässä elokuvassa ei turhia puhuta, ja jos puhutaankin,
niin siitä ei saa selvää. Tunnelma on ahdistavan tiivis. Kaiken kruunaa
Yö -yhtyeen instrumentaalinen jousisovitus Joutsenlaulu -kappaleesta,
joka vihloo korvia alkuteksteistä hamaan – kuin seinään loppuvan – elokuvan
loppuun asti. Erityismaininta oivaltaville rooliasusteille – UFF:ssä ei ole tällä
kertaa kitsasteltu. Yksi tähti *
Film Noir -elokuvien legenda Lare Real ensimmäisessä pääroolissaan. Kaikkien
kostajateemaelokuvien äiti. Tätä elokuvaa on varioitu pilvin pimein. Leffa
avautuu vasta loppumetreillä kun kostaja toteaa: …mmm..Moonraker…´
ja sytyttää savukkeen. Tiukkaa ´yksi kaikkia vastaan´ kuvausta. Oudon
heiluvat kamera-ajot sävähdyttävät vielä nykypäivänäkin erikoisefekteihin
turtunutta leffayleisöä. Neljä tähteä ****
Lare Real viimeisimmäksi jääneessä roolissaan hulluna öljysheikkinä, joka
saa tai ottaa kaiken minkä haluaa. Vaikka lapsesi. Tämä psykedeelinen
kauhuelokuva sai nihkeän vastaanoton ilmestyessään ´rakkauden kesänä -68´.
Eikä ihme – tekoverta ei juurikaan säästellä loppumattomissa
ampumiskohtauksissa. Mustaa magiaakaan ei oltu unohdettu, vaan elokuva
oli jopa avoimesti salatiedemyönteinen. Myöskään paha ei saa perinteisesti
´palkkaansa´ , vaan päinvastoin. Hyvät syötetään käärmeille ja lapset kärsivät
demonisen naurun säestämänä. Ohjaajalla oli jo suunnitelma jatko-osastakin,
mikä kuitenkin kariutui hänen päättäessään päivänsä oman käden kautta. Tästä
on eri teorioita – salaliittoakaan hallituksen taholta ei ole vielä pois suljettu…
Mutta elokuva elää – kuusi tuntia sitä itseään! Neljä tähteä ****
Ei kannattaisi paljon valkoisen miehen mennä viidakkoon pelleilemään – kyllähän
sen tietää miten siinä sitten käy…. niin kuin käykin: Machetet katkovat oksien
sijaan pellavapäitä ja aluskasvillisuus saa hurmeisen punavärinsä. Juoni on
sinänsä nerokas – Valkoiset miehet lähtevät kartoittamattomaan viidakkoon
löytääkseen legendaarisen ´Holy Smoke´ -patsaan. Heitä kiinnostaa etenkin
patsaan silmät, jotka ovat perimätiedon mukaan isoja rubiineja. Punaiset silmät
kaverit saavatkin, kun ei viidakon ´pikkuväki´ anna sen siunaamaa rauhaa.
Taikauskoiset ja fanaattiset pygmit ovat ylivoimainen vastus rahanahneille
safarimetsästäjille. Jääkö kukaan henkiin? Itse veikkaisin ettei jää. En katsonut
loppuun asti. Piinaavaa kauhua tukee oivallisesti Idols-kokelaiden versiot Zen
Cafen tunnetuksi tekemistä kappaleista. Kauhua kauhun päälle – katso jos
uskallat! Kaksi tähteä **